Lahden VPK:n 125-vuotista historiaa
48 Kunniajäsentä

# Perustamisvuosilta
# Omien tilojen hankinta
 # Lahden VPK:n osuus Lahden Seurahuoneen synnystä
 # 1903 suunniteltiin Lahden VPK:lle ja vakinaiselle palokunnalle yhteisiä tiloja
 # Kaupungintalon rakentaminen vauhdittui VPK:n toimesta
 # Lahjoituskirja
 # Muutto kaupungintalolle
 # Jäähyväiset kaupungintalolle
 # Lahden VPK julkaisi 125-vuotishistorian


Perustamisvuosilta

Lahden VPK on kaupunkimme vanhin toimiva yhdistys, joka vietti näyttävästi 125-vuotisjuhliaan vuoden 2004 elokuussa.

Ajanlaskumme jo kolmannella vuosisadalla toimintaansa jatkava, vuonna 1879 perustettu yhdistys on toiminut myös vireänä kulttuurin ja urheilun vaikuttajana Lahdessa. VPK järjesti aikanaan Lahdessa lukuisan määrän kesäjuhlia, joissa musiikista huolehti VPK:n oma soittokunta, kerättiin samalla varoja toiminnan pyörittämiseen ja kerättiin varoja myös talohankkeeseen. Juhlaohjelmasta mainittakoon arpajaiset ja erilaiset voimistelunäytökset juhlapuheineen. Talvella hiihdettiin kilpaa Vesijärven jäällä Messilään ja sieltä maanteitse Lahteen.  ”Nämä ns. Messilän hiihdot, joita voidaan pitää esimuotona myöhemmin alkaneille maailmankuuluille Salpausselän kisoille”, mainitsee Arto Pasanen toimittamassaan SVUL:n Lahden Piiri 1911-1999 historiassa.
        Lahden VPK:n ensimmäisen 25-vuotishistorian (1880–1905) on toimittanut Kansanopiston johtaja Robert Kojonen. Hän mainitsee VPK:n vuonna 1893 tehdyn kalustoluettelon sisältäneen seuraavia urheilukapineita: 2 nahkapalloa, rekki, taistelupukki ja kiikkupylväs. Samaisessa historiassa mainitsee Kojonen, että 1901-luvulla hankittiin hiihtokilpailujen elvyttämiseksi hopeinen pokaali, jolle myös vahvistettiin säännöt. Ensimmäisen kiertopalkinnon voitti omakseen O. Tähtinen, joka hiihti voiton kolmena peräkkääisinä vuosina 1906-1908. Huugo ja Arthur Heinonen olivat saavuttaneet sitä ennen jo kaksi voittoa kumpikin vuosina 1902-1905. Lahden VPK järjesti myös soutu-, pyöräily- ja yleisurheilukilpailuja. Näistä sytykkeistä roihusi myöhemmin lukuisa määrä eri yhdistyksiä Lahteen.
        Lahden VPK:n jäsenistön keskuudessa toimi 1900-luvun alussa voimistelu- ja urheiluseura Tarmo, joka piti harjoituksia peräti kaksi kertaa viikossa. Myöhemmin omaksi yhdistykseksi v.1905 irtaantunut Tarmo laantui jo parin vuoden itsenäisen toiminnan aikana vetäjien puutteessa. Alkunsa saikin silloin v.1907 perustettu Lahden Ahkera, johon silloiset innokkaimmat VPK:n tarmolaisetkin siirtyivät.    Alkuun

Omien tilojen hankinta

Lahden VPK:ssa heräsi alkuvuosina myös kiinnostus omien tilojen hankkimiseen. Olihan toiminnan kehitys monessa suhteessa aktivoivaa ja vireää. VPK:n ensimmäinen kiinteä omaisuus oli huvipaviljonki, mikä sijaitsi Salpausselänteellä (radiomäellä). Samassa paikassa pidettiin myös kenttäharjoituksia juhlia varten. Tämä paviljonki oli rakennettu 1887. Koko paviljonki ympärikiertävine lautaseinineen oli tullut maksamaan 1.515,11 mk. Lautaseinien rakentamisen edellä saatiin lupa kuuluttaa rakentamista kirkossa. Tarkoituksena oli saada huutokaupalla edullisin rakentaja Selänmäelle. Huvipaviljonki oli myös rahanlähde, sillä sitä vuokrattiin yhdistyksille ja eri seurueille, mm. sirkusseurueet antoivat siellä omia näytöksiään.
        Yhdeksän vuoden kuluttua rakentamisesta vuonna 1896 paviljonki purettiin kauppalan hallituksen vaatimuksesta ja rakennusjätteet myytiin. Korvauksena saatiin 290,50 mk. Syntynyttä tappiota korvasi kauppalan hallitus VPK:lle myöntämällä anniskeluvoittovaroista 1000 mk. Huvipaviljongin purkaminen tuli ajankohtaiseksi läheisyydessä olevan hautausmaan takia (Vanha hautausmaa). Kauppalanhallituksen mielestä huvipaviljonki oli hautausmaalle häiritsevä tekijä.    Alkuun

Lahden VPK:n osuus Lahden Seurahuoneen synnystä

Samaan aikaan kun huvipaviljonki tuli purettua, osti VPK kauppalalta 500 mk:n hinnalla tontin no 68, jonne oli tarkoitus rakentaa oma talo. Jo aiemmin eli vuonna 1890 oli VPK:lle ostettu K.M. Anderssonin talo 12.000 markalla. Talo sijaitsi Rautatienkadun ja nykyisen Vapaudenkadun kulmassa. Talo annettiin vuokralle kauppapalvelija August Veltheimille 1000 markan vuotuista vuokraa vastaan sekä sovittiin anniskeluoikeuksien lisäkorvauksista. Solmittu vuokrasopimus kuitenkin irtisanottiin jo vuonna 1892. Tehtiin uusi vuokrasopimus. Syntyi mielenkiintoinen ja kauaskantava päätös äänestyksessä, kun VPK:ssa äänestettiin uudesta vuokralaisesta. Edellinen vuokralainen Veltheim tarjosi 1800 mk ja vastatarjouksen esittänyt Taavi Vainio 1500 markkaa. Vainio lupasi lisäksi osan mahdollisesta voitosta, sillä hän aikoi pitää talossa Lahden Seurahuonetta. Äänestystulos syntyi äänin  5-2 Taavi Vainion eduksi. Johtokunta oli uskonut Lahden Seurahuoneen menestykseen. Tämä vuokrasopimus tehtiin kolmeksi vuodeksi.    Alkuun

1903 suunniteltiin Lahden VPK:lle ja vakinaiselle palokunnalle yhteisiä tiloja

1900-luvun alkaessa ei Lahden VPK:lla ollut käytännöllisesti katsoen omaa suojaa ollenkaan. Oma talo oli myyty 1897 ja huvipaviljonkikin oli purettu. Oman talon hankinta tuli keskusteluissa esiin yhä uudelleen. Vuonna 1901 valittiin toimikunta hankkimaan tarpeellisia tietoja rakentamisen mahdollisuuksista, käymään keskusteluja kauppalanhallituksen kanssa saatavista varoista ym. Seuraavana vuonna ei kauppalanhallitus kuitenkaan voinut tehdä VPK:n hyväksi mitään. Oli rakennettu uusi komea kansakoulutalo, joka vaati tiiliäkin noin 260.000 kappaletta.
        Vuonna 1903 valittiin komitea huhtikuun 13. päivän kokouksessa. Valituiksi tulivat: K.K. Palmusalo (Paulin), Aug. Ståhlberg, A. Ilola ja O. Ikonen. Komitean tehtävänä oli valmistaa seikkaperäinen suunnitelma yhteisen huoneiston aikaansaamiseksi vapaaehtoiselle ja vakinaiselle palokunnalle. Huoneisto saisi tulla maksamaan noin 70-80 000 markkaa. Ehdotuksessa tuli määritellä tarkoin omistusehdot kummankin palokunnan puolelta rakennukseen käytettäväksi. Ehdotuksen tuli sisältää tarvittavan tonttialan suuruus, sekä välttämättömien huoneiden luku rakennuksessa.
        Kun komitea sai työnsä tehtyä, valittiin lähetystö A.Veckman, O. Kokko ja K.H. Vatanen viemään asiaa kauppalanhallitukselle. Jälleen sai VPK todeta, että kauppalanhallituksen varat olivat kiinnitetty muualle. Rakennettavalle kansanopistolle oli annettu lahjaksi tonttimaata, sekä tiiliä 150.000 kappaletta.    Alkuun

Kaupungintalon rakentaminen vauhdittui VPK:n toimesta

Lahden kaupungin omassa julkaisussa vuodelta 1988, Marika Hausenin kirjoittamassa Lahden kaupungintalo -kirjassa kerrotaan mm. seuraavasti kaupungintalohankkeesta: ”Vaikuttaa siltä, että VPK piti suurempaa ääntä palokunnantalon välttämättömyydestä kuin poliisi oman rakennuksensa tarpeellisuudesta. Varmuudella voi sanoa, että molempien laitosten tarve vaikutti siihen, että kaupungintalon rakentamiseen tähtäävät mielipiteet voimistuivat, vaikkakin VPK:n aktiivisuus jonkin aikaa varjosti itse pääkysymystä.”
        Hausen jatkaa: ”VPK:n rahankeruu- ja tontinhankkimisyrityksillä on takanaan pitkä historia. Ajan mittaan VPK kuitenkin suuntasi katseensa halukkaammin ylhäällä harjulla sijaitseviin tontteihin 103, 104, 105 ja 106 korttelissa 21. Kaupunki ei kuitenkaan sitoutunut mihinkään ennen vuotta 1908, jolloin VPK todella sai tontin no 106, eli myöhemmin Lahden Suomalaisen Tyttökoulun, nykyisen Harjun koulun tontin.”
        Kaupunginvaltuusto teki siis päätöksen, että Lahden VPK:lle oli erinäisin ehdoin myönnetty tontti no 106 korttelista 21. Ehdoissa mainittiin, että VPK:n on tehtävä tiloja myös kaupungin tarvetta varten, mm. vakinaisen kaluston säilytykseen, rakennukseen tulisi lisäksi rakentaa palotorni, päivystyshuone sekä muut tarvittavat tilat. Uuden talon piirustuskilpailuun kaupunki myönsi lisäksi 750 markkaa.
        Piirustuskilpailu käynnistettiin välittömästi. Piirtäjät kutsuttiin neljästä arkkitehtitoimistosta, kolme Helsingistä, yksi Hämeenlinnasta. Piirustuksia tuli kaikkiaan kuusi, joista parhaaksi valittiin arkkitehti Emil Fabritiuksen piirustus merkillä "Palo". Kilpailun jälkeen alkoi tositoimet. Anomuksia rahan saamiseksi tehtiin useita. Rakennusrahastoa kartutettiin arpajaisilla ym. Lainoja ei kuitenkaan saatu toivotussa muodossa ja asia pitkistyi.
        Kun kaupunki lopulta päätti rakentaa kaupungintalon, tultiin VPK:ssa uusiin ajatuksiin. Lokakuun 9. päivänä 1910 päätti palokunta ylimääräisessä kokouksessa yksimielisellä päätöksellä luovuttaa kaupungilta aikaisemmin saamansa tontin takaisin kaupungille uuden paloaseman rakennuksia varten. Laadittiin seuraavansisältöinen lahjoituskirja:    Alkuun

Lahjoituskirja

Havaittuaan oman talon rakentamisen ja vastaisen pidon käyvän taloudellisesti mahdottomaksi ja päätettyään sen vuoksi luopua tästä tuumastaan, lahjoittaa Lahden Vapaaehtoinen Palokunta täten Lahden kaupungille siltä aikaisemmin lahjaksi saamansa tontin N:o 106 kaupungin 21 korttelissa, sekä keräämänsä kahdeksaantuhanteen (8.000:n) markkaan nousevan rakennusrahastonsa, ehdolla, että palokunnalle kaupungintalolta luovutetaan yksi huone kokouksia sekä toinen kirjastolle ja lukusalia varten, kuin myöskin palokalustolle ajanmukainen suoja, ynnä tilaisuus käyttää voimisteluharjoituksia varten kaupungin vakinaisen palokunnan voimistelusalia kaupungintalolla silloin kun vakinainen palokunta ei sitä tarvitse.

Lahdessa lokakuun 27. pnä 1910.

Lahden Vapaaehtoisen Palokunnan puolesta:
Aug. Veltheim Lahden VPK:n johtokunnan puheenjohtaja

”Valtuutetut asettivat heti asiaa valmistelevan valiokunnan, jonka jäseninä olivat Otto Lyytikäinen, John Vitali, K.K. Palmusalo, Hjalmar Fellman, G.A. Fagerholm, A. Koivisto ja E. Savio. Jo marraskuun 5. päivänä jättämässään mietinnössä valiokunta esitti, että kaupungintalo, palo- ja poliisiasema sekä kaupunginvankila rakennettaisiin pikimiten ja nämä rakennukset yhdistettäisiin yhdeksi rakennukseksi.”
”Lisäksi ehdotettiin, että valtuusto julistaisi arkkitehtien välisen piirustuskilpailun.” Edellä olevat sitaatit ovat Marika Hausen Lahden kaupungintalo -kirjasta.

Asiat etenivät myönteiseen suuntaan, oli hankittu erilaisia lausuntoja ja kaupunginvaltuusto istui kokoukseensa 24.11.1910 ja teki mm. seuraavansisältöisen vastauksen Lahden VPK:n lahjoituksesta. 

Kaupungin vastaus:
Edellä tarkoitettuun lahjoitukseen suostuu Lahden kaupungin rahatoimikamari kaupungin puolesta ja kaupungin valtuuston marraskuun 24. pnä 1910 tekemän päätöksen mukaisesti vastaanottamaan.
Kuten yllä.
Rahatoimikamarin puolesta:
Osk. Gustafsson    Väinö Kunnas 

Jostain syystä VPK:n talohanke ei tuntunut kuitenkaan edistyvän. Kaupungin taloudellinen tilanne ei mahdollistanut rakennushankkeita VPK:n toivomalla tavalla. Kaupungintalosta järjestiin uusi suunnittelukilpailu.
        Kaupunki järjesti kaupungintalon piirustuksista kutsukilpailun, johon kutsuttiin myös edellisen kilpailun voittaja Jung & Fabritius. Uudessa kilpailussa vei voiton jo nimeä itselleen aiemminkin monumentaalirakennuksista saanut Eliel Saarinen.    Alkuun

Muutto kaupungintalolle

Vihdoin vuonna 1913 voitiin VPK:n syyskokouksessa marraskuun 30. päivänä lukea Lahden kaupungin ja Lahden VPK:n välinen sopimuskirja jäsenistölle. Kokous oli tietenkin uudessa kaupungintalossa, jonne jo oltiin alkuvuodesta päästy muuttamaan. Sopimustekstissä mainittiin VPK:n saaneen kaupungintalolta yksinomistusoikeuden yhteen kalustohuoneeseen ja kahteen huoneeseen toisessa kerroksessa, sekä käyttöoikeuden voimistelusaliin silloin, kun ei vakinainen palokunta sitä tarvitse.
        Nyt tuntuivat asiat olevan järjestyksessä, mitä tulee kalustosuojiin, kokoustiloihin ym. VPK vuokrasi, sekä antoi vuokrauksetta käyttöön kokoushuonettaan. Naiset pitivät huolen, että keittiön puolella höyrysi kahvipannu palokunnan järjestämissä juhlissa sekä isommissa kokouksissa. Vuonna 1922 hankittiinkin oikein komea kuparinen 16,5 litraa vetävä kahvipannu, jonka "ristiäisiä" vietettiin joulukuun yhdeksännen päivän kokouksessa. Oli Annan päivä ja tämän johdosta sai uusi kiiltäväkylkinen pannu nimekseen "Anna".
        Kalustohuone koki omat vaiheensa vuosien saatossa. Tilat eivät olleet kovin suuret ja "ylimääräisiä" vuokralaisia tuli silloin tällöin. Vakinainen palokunta levittäytyi hyvin mielellään myös VPK:n tiloihin. Olipa vuonna 1924 Suojeluskunnan tykkikin tuotu omin luvin kalustohuoneen suojiin. Eroon pääsy oli vaikeaa. VPK uhkasi jo siirtää tykin taivasalle, koska tavanomainen kirjeenvaihto ei tuottanut tulosta.
        Lahden kaupungin kasvaessa, alkoi myös kaupunki havitella VPK:n tiloja. Osuus voimistelusalista katosi olemattomiin. Sopimuksen sanamuodon epämääräisyyden vuoksi erikoisesti voimistelusalin käytöstä tuli erimielisyyksiä. Vakinaisen palokunnan luovutettua voimistelusali kaupungin muihin tarkoituksiin käytettäväksi, joutui VPK luopumaan siitä ilman mitään korvausta kaupungin taholta.    Alkuun

Jäähyväiset kaupungintalolle

Kaupungin ja VPK:n edustajien kesken käytiin useita neuvotteluja kiinteistöjen mahdollisesta vaihtamisesta, mutta molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua ei löytynyt. Vuonna 1959 neuvottelut kaupungin taholta herätettiin jälleen. Tällöin tarjottiin neuvottelupohjaksi useita kaupungin omistamia kiinteistöjä, joista tutustumisen jälkeen katsottiin sopivimmaksi Karjalankatu 42 oleva kiinteistö.
        Tältä pohjalta neuvottelut aloitettiin uudelleen. VPK:n taholta esitettiin, että noin puolet huoneiston kuutiotilavuudesta kunnostettuna VPK:n toivomalla tavalla luovutettaisiin sen käyttöön. Ehdotus hyväksyttiin kaupungin taholta. Asiasta laadittu sopimusluonnos käsiteltiin VPK:n ylimääräisessä kokouksessa ja hyväksyttiin pienin lisäyksin.
        Kaupunginhallitus, ottamalla huomioon esitetyt lisäykset, hyväksyi myös sopimusluonnoksen. Lopullisen hyväksymisen asialle antoi kaupunginvaltuusto hyväksyessään sen yksimielisesti. Sopimuksen tultua näin vahvistetuksi, aloitettiin uusien tilojen korjaustyöt vuoden 1960 alusta. Korjaustöiden valmistuttua maaliskuun alkupuolella pääsi VPK muuttamaan uusiin suojiinsa 15. maaliskuuta 1960.
        Lopullinen sopimus kiinteistöjen vaihtamisesta kaupunginhallituksen ja VPK:n kesken kirjoitettiin 29.12.1959. Allekirjoittajina olivat kaupunginhallituksen puolesta kaupunginjohtaja Olavi Kajala ja kaupunginsihteeri Osmo Vesiranta sekä VPK:n puolesta puheenjohtaja Aarne Laaksonen ja sihteeri E. A. Kangasaho. Näin oli monia vuosia esillä ollut vaikea kysymys saatu ratkaistua molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla.
        Kaupungintalolla olleisiin käyttötiloihin verrattuna olivat tilat huomattavasti suuremmat ja käytännöllisemmät. Ensimmäisessä kerroksessa oli tilaa neljälle autolle sekä samassa kerroksessa arkisto- ja kokoushuone. Toisessa kerroksessa on kerhohuone, joka liukuovilla voitiin jakaa kahteen osaan, lisäksi oli keittiö, wc sekä tarpeelliset vaatetilat. Kerhohuoneistoa on luovutettu erinäisten kokousten, luento- ja koulutustilaisuuksien ym. järjestämiseen. Lisäksi huoneistoa on käytetty kaupungin taholta vaalihuoneistona.
        Kun huoneistokysymystä katsotaan kokonaisuutena, on sitä pidettävä tuolloin VPK:n kannalta hyvänä ratkaisuna: tilat olivat VPK:n toimintaa ja koulutusta silmälläpitäen riittävät. Lisäksi on huomioitava jäsenmäärän huomattava lisääntyminen 1960-luvulla, joka on katsottava uusien huoneistotilojen ansioksi.
        Lahden VPK:n viimeisin ongelma tuli esiin vuonna 1978, jolloin kaupungin taholta aidattiin Karjalankadulta pääsy VPK:n talolle. Kiertotienä jouduttiin nyt käyttämään Möysänkadun puolta. Koska varsinaista sisäänkäyntiä ei Karjalankadulta ollut, joutui VPK muuttamaan osoitteensa vuoden 1979 alusta Möysänkatu 5. 

Nyt vuotta 2004 varten on allekirjoitettu uudet palokuntasopimukset. Yhteistyökumppanina toiminut Lahden kaupunki on jäänyt taka-alalle, kun Päijät-Hämeen pelastuslaitos siirtyi Päijät-Hämeen liiton alaisuuteen. Samalla Päijät-Hämeen pelastuslaitos astui 1.1.2004 alkaen palokuntasopimuksen osalta kaupungin sijaan toiseksi sopijaosapuoleksi.
        Lahden VPK:n nykyiset tilat ovat Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen tavoin jo aivan riittämättömät. Rakennukset ovat olleet jo pidempään täydellistä remonttia vaille. Tilanne pahenee kaiken aikaa, kun myös sammutuskalusto ikääntyy...    Alkuun

Lahden VPK julkaisi 125-vuotishistorian

Lahden VPK juhlisti 125-vuotisjuhliaan julkistamalla oman 125-vuotishistoriansa perustamispäivänään 10. päivä elokuuta. Edellä luetut tekstit olivat osa Lahden VPK:n julkaisemasta historiasta.
        Lahden VPK:n 125-vuotishistorian ensisijainen tehtävä on kuitenkin tuoda esiin viimeisen 15-vuoden tapahtumat. Edellinen historia julkaistiin Lahden VPK:n 100-vuotishistorian jälkeen 110-vuotishistoriana. Tämän viimeisen julkaisun valmistumiseen ovat suuresti vaikuttaneet ne VPK:n henkilöt, jotka ovat tottuneet pitämään palokunta-aatetta sydämenasianaan. Heidän alati neuvokkailla ja ansiokkailla toimillaan on Lahden VPK saavuttanut hyvän sijan Lahden palotoimessa – mikä toivottavasti jatkuu vielä useita vuosikymmeniä.
        Historian sisällössä on haluttu lisäksi tuoda esiin vielä läpileikkauksen omaisesti perustamisaikojen monipuolinen yhdistystoiminta. Vastasihan Lahden VPK koko Lahden alueen yhdistystoiminnasta samalla kertaa. Päätehtävänä oli kuitenkin suojella Lahtea ja estää lahtelaisia kokemasta uudelleen tulen suurta valtaa, minkä se sai kokea Lahden kylän palossa 1877, jolloin muutaman tunnin aikana lähes koko kylä oli tuhoutunut.

Aina on uhrautuvaisuutta ja lähimmäisen auttamiseen tarvittavaa vpk-henkeä löytynyt, kun sitä on tarvittu. Se näkyy myös Lahden VPK:n historiankirjan teksteissä. Lahden VPK:n 125-vuotishistorian luettuaan lukija toivottavasti tulee tuntemaan yhä paremmin Lahden VPK:n lahtelaisena sopimuspalokuntana. Sen tinkimättömän halun toteuttaa työtä, mihin palokuntasopimus heidät velvoittaa.
        Ehkäpä juuri julkaistu historia ei välttämättä olekaan mikään historian kirja, vaan sitä on katsottava osana eräänlaista päiväkirjaa, mikä kertoo kunniapuheenjohtaja Salmisen sulavan kynänkäytön ansiosta VPK:n värikkäistä toiminnoista. Nämä tulevat esiin myös tarkkoina tilastotietoina, jotka kunniapäällikkö P.L. Mäenpää on laatinut. Kiitos kaikille tässäkin talkootyössä mukana olleille kirjoittajille ja kuva-aineistojen tuottajille.

Lahden VPK:n 125-vuotishitoriaa voi ostaa Lahden VPK:n jäseniltä 10 euron kappalehintaan. Raha käytetään Lahden VPK:n nuoriso-toiminnan kehittämiseen. Onhan Lahden VPK:n nuoriso-osasto maamme vanhin toimiva palokuntanuoriso-osasto. Se on perustettu jo vuonna 1908 ja viettää neljän vuoden kuluttua 100-vuotista toimintapäiväänsä.    Alkuun

 

Jorma Honkala, Lahden VPK:n kunniajäsen,
125-vuotishistorian päätoimittaja

 

Takaisin